Tänään Lappeenranta-salissa oli "Ja Kitara Soi" -festivaalin aloituskonsertti. Harmittaa etten taida ehtiä muihin festivaalin konsertteihin, mutta hyvä näinkin. Kitaroiden kanssa lavalla olivat Ismo Eskelinen ja Jyrki Myllärinen, molemmat kotimaista kärkeä. Kaupunginorkesteria ohjasi Sergei Slovachevsky.
Konsertin ensimmäisellä puoliskolla tarjolla oli nuorten suomalaisten säveltäjien kitaramusiikkia. Voin hyvin mielin sanoa nuorten, kun molemmat säveltäjät ovat nuorempia kuin minä. Aluksi kuulimme Sebastian Fagerlundin soolokitarateoksen Kromos, jonka soitti Ismo Eskelinen. Fagerlundin kappale kuulosti mielenkiintoiselta ja vetosi vahvasti tällaiseen harrastelijakitaristiin. Kitaralle ominaiset soittotavat tuli käytyä läpi, eivätkä ne kuulostaneet siltä, että ne oli sinne väkisin ahdettu. Musiikilla oli kaari; hieno kappale.
Eskelinen kävi aplodien jälkeen hakemassa lämpiöstä orkesterin tuekseen Kirmo Lintisen kitarakonserttoa varten. Lintisen konsertto on uunituore teos joka sai kantaesityksenä lähes täsmälleen puoli vuotta sitten Rovaniemellä Korundin avajaisissa. Kitarakonsertot ovat minulle arka paikka. Mielestäni kaikki konsertot kärsivät kitaran äänen voimakkuuden heikkoudesta verrattuna muihin orkesterisoittimiin. Se rajoittaa orkesterin käyttöä, liian usein tulee tunne, että äänikudos on ohut vain sen takia että soolosoitin saadaan kuuluviin. Toisaalta olen äänipolitiikan kannalta puritaani; vaikka sähköinen vahvistus olisi kuinka luonnollisen kaltainen, niin korvaani se ei vain kuulosta hyvältä tietäessäni soittimen luonnollisen äänensävyn. Tänään sähköinen äänentoisto oli molemmissa kitarakonsertoissa vahvistamassa ääntä. Lintisen konserton ensimmäisestä osasta jäi vähän sekava kuva, enkä päässyt oikein veneeseen mukaan. Toinen osa oli sen sijaan mainio herkkyydessään ja kolmas osa kansanlauluvaikutteineen ok. Kotimaisten säveltäjien kitarakonsertoista Kimmo Hakolan versio on edelleen suosikkini.
Tauon jälkeen tuli lavalle Jyrki Myllärinen tulkitsemaan Heitor Villa-Lobosin kitarakonserttoa. Villa-Lobos on ehdottomasti suosikkini kitarasäveltäjistä. Hänen etydinsä ja preludinsa ovat hienoja ja konsertto mielestäni paras kaikista kitarakonsertoista. Myllärinen soitti konserton komeasti ja yhteistyö orkesterin kanssa sujui hyvin. En ole asiaa aikaisemmin ajatellut, mutta olisikohan konserton kadenssi pisimpiä mitä konsertoissa ylipäätänsä on? Melkein voisin kuvitella sitä soitettavan erikseenkin...
Konsertin päätti Alberto Ginasteran Variaciones concertantes. Kappale on orkesterikonsertto, jossa variaatiot liikkuvat orkesterin eri soittimien välillä. Kivan kuuloinen kappale joka sopi hyvin kaupunginorkesterin kokoiselle orkesterille. Tulipa myös nähtyä ja kuultua ensimmäisen kerran kun harpusta katkeaa kieli kesken soiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti