Parasta tässä tallenteessa on ehdottomasti musiikki. Savonlinnan oopperaorkesteria johtaa Leif Segerstam. Segerstam ja Wagner on vahva parivaljakko, orkesteri soi hienosti. Laulajat ovat kovaa tasoa. Hollantilaisena on saksalainen Franz Grundheber, hänen moneen tyylilajiin taipuva baritoninsa sopii osaan hienosti. Sentan roolissa on Hildegard Behrens. Olen aina pitänyt Behrensin sopraanosta, hänen äänenssään on paljon sävyjä. Pidän hänen Wagner rooleistaan, jopa Brünnhilden roolissa, vaikka se olikin hänelle ehkä hieman liian raskas osa. Dalandina laulaa Matti Salminen, kuten myös ensi viikolla. Tenorirooleissa ovat Savonlinnan oopperajuhlien tulevat taiteelliset johtajat; Raimo Sirkiä Erikin roolissa ja Jorma Silvasti perämiehenä. Hyvää laulua molemmilta. Maryn roolissa on Anita Välkki. Hienoa että hänetkin saatiin tallennettua tässä roolissa, vaikka ääni ei enää vanhojen aikojen mallilla ollutkaan.
Hankin tämän DVD:n jo ennen ensimmäistä Hollantilais-vierailuani Savonlinnassa. Tarkoitus oli tutustua ohjaukseen ennakolta. Siihen tarkoitukseen tästä tallenteesta ei ole. Voin sanoa että tämä DVD on ehdottomasti huonoin oopperatallenne hyllyssäni. Syynä siihen on Aarno Cronvallin ohjaus. Cronvall tunkee vähän väliä sinisen suotimen läpi kuvattua laineen liplatusta ja grafiikkakuvaa purjelaivasta jopa kohtauksien keskelle. Kaikkien näytösten alut saman suotimen läpi ajettu kuva kamerasta seikkailemassa savukoneen kyllästämissä linnan käytävissä, lisättynä helikopterikuvista itse Olavinlinnasta, voisi vielä mennä läpi matkailumainoksena. Mutta kun nuo siniset aallot pulpahtelevat kesken laulun ja lavatapahtumienkin, on visuaalinen kokemus kammottava.
On vaikea keksiä syytä tälle silmien pahoinpitelylle. Ainoa syy mikä tulee mieleen on se, että kameramiehiltä oli unohtunut laajakulmaobjektiivit mökille. Suurin puute video-ohjauksessa on nimittäin se, että lavasta ei missään vaiheessa näytetä kokonaiskuvaa. Vasta kun olin nähnyt tuotannon istumalla katsomossa, kykenin hahmottamaan mitä lavalla on missäkin vaiheessa. Cronvall käyttää pääasiassa lähikuvia ja missään vaiheessa edes laajempaa kuvakulmaa ei panoroida siten, että lavasta tulisi jonkunlainen käsitys. Lopputekstien mukaan kameramiehiä on kuitenkin ollut iso liuta paikalla. Edes kerran kun olisi jokaisessa näytöksessä saanut nähdä lavan kokonaisuudessaan...
Itse lavaohjauksesta en viitse tässä yhteydessä edes puhua ylläolevista syistä. Kirjoittelen siitä mahdollisesti ensi viikolla. Tätä tallennetta voi suositella vain kuuloaistin avulla nautittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti