Kokkolasta kajahtaa: Ahti Karjalainen ihmisäänen rajaseuduilla

Ooppera: Ahti Karjalainen - elämä, Kekkonen ja teot - Espoon kulttuurikeskus 2013-08-31

West Coast Kokkola Opera piipahti vierailulla Espoon kulttuurikeskuksessa esittämässä Hein-Juhani Hofmannin ja Juha Hurmeen oopperan Ahti Karjalainen - elämä, Kekkonen ja teot. Kantaesitys oopperalla oli Kokkolassa tuokokuussa 2012 ja Espoossa ooppera esitettiin kahteen otteeseen. Itse olin paikalla jälkimmäisessä esityksessä tänään lauantaina.

Ajomatkalla takaisin kotikonnuille pohdiskelin mitä Ahti Karjalaisesta oikein voisi sanoa? Tärkein asia on se, että se pitää itse nähdä ja kokea. Tunnin mittainen avantgardepläjäys on avartava kokemus. Neljän solistin henkeäsalpaavaa vokaaliakrobatiaa ja Hurmeen viiltävää komedian ja tragedian sekoittamista.

Suurin harmi esityksestä jäi tekstityksen ja libreton puutumisesta. Perinteisessäkin sävelkielessä tekstistä on usein varsin hankala saada selvää. Hofmannin modernin, abstraktin liukkaasti liikkuvan nuottikynän jäljiltä tekstintunnistus tuottaa suuria vaikeuksia. Hurmeen teksti olisi ehdottomasti ansainnut visuaalista tukea.

Kehystarina kertoo Karjaisen ja Kekkosen suhteesta, jota värittää alkoholismin hengessä Viina-hahmo. Neljäntenä henkilönä on Karjalaisen tytärtä kuvaava Kraut, jonka kautta tragedian ahdistus saa fyysisen olomuodon. Kraut jakaa hienosti oopperaa osiin, antaen villiin menoon rakenteen tuntua.

Hofmann ja Hurme puhaltavat hienosti yhteen hiileen. Teksti ja ohjaus tuntuvat olevan täydellinen pari musiikille. Örinät, pärinät ja sihinät kohtaavat vastineensa tekstissä ja toiminnassa. Kekkonen laulaa välillä melkein duettoa kumisian kanssa. Kuten sanoin, tämä ooppera kaipaa elävää esitystä, sanat eivät tee sille oikeutta.

Ahti Karjalaisena lauloi Herman Wallén, Urho Kekkosena Anu Komsi, Krautina Tuuli Takala ja Viinana Annika Mylläri. Huikea nelikko jonka jäljiltä on vaikea kuvitella mitä muuta ihmisäänellä vielä voisi tehdä. Yksitoista henkistä orkesteria johti Erkki Lasonpalo. Orkesteri toimi myös kuorona ja ansaitsee asenteesta samat ylistykset kuin solistitkin.

Voin hyvin kuvitella että Hofmannin ja Hurmeen ooppera jakaa kokijat kahteen leiriin. Mutta välinpitämättömänä tuskin kukaan poistui katsomosta. Itselläni yllättävin assosiaatio äänenkäytöstä palautti mieleen Pirkka-Pekka Peteliuksen hahmot James Potkukelkasta lähtien.

Onneksi tällaista teatteria tehdään! Esiintyjien ohella yleisö saa haasteen. Kiitokset Anu Komsille Kokkolaan!