sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Brittenin kamarimusiikki kolisee

Konsertti: Konserttihovi 2013-10-20

Wagnerin ja Verdin ohella tämä vuosi on ollut myös Benjamin Brittenin merkkivuosi. Britten syntyi vuonna 1913, mutta hänen musiikkinsa on valitettavasti jäänyt hieman noiden sata vuotta vanhempien oopperamusiikin järkäleiden juhlinnan varjoon. Sääli ettei oma Kansallisoopperammekaan muistanut Britteniä tänä vuonna, vaikka Peter Grimes tai Albert Herring olisivat olleet tarjolla muutaman vuoden takaa.

Mutta Britten ei ollut pelkästään oopperasäveltäjä, vaikka se lieneekin hänen tuotantonsa keskeisintä materiaalia. Britten sävelsi paljon hienoa kamarimusiikkia, jota saimme nauttia tänään Konserttihovissa. Kamari 21 konserttisarja piipahti vierailulla viiden muusikon voimin juhlistamassa Britten musiikkia: "Onnea Britten".

Kaapo Ijas piti pienen teosesittelyn ennen konsertin alkua. Iltapäivän varsinaisina soittajina olivat tänään pianisti Sanna Iljin, viulisti Sofia Greus, alttoviulisti Atte Kilpeläinen, sellisti Lukas Stasevskij ja oboisti Anni Haapaniemi.

Konsertin alkupuoli koostui kolmesta duetosta. Temporal variations oboelle ja pianolle, Reveille viululle ja pianolle ja Sellosonaatti sellolle ja pianolle. Brittenin sävelkieli on raikasta ja puhdistavaa, vaikka sinänsä absoluuttisen musiikin taustalla olisi vakaviakin asioita. En aikaisemmin ollut kuullut Reveilleä, mutta tämänpäiväinen Greusin ja Iljinin esitys jää kyllä mieleen yhtenä vaikuttavimmista kokemuksista Konserttihovissa.

Kahvitauon jälkeen jatkoimme sooloalttoviuluteoksella Elegia, Lachrymaella ja oboekvartetolla. Jälkipuolen suosikikseni nousi ehdottomasti Lachrymae. Teos on periaatteessa variaatioita eräästä John Dowlandin laulun teemasta. Usein variaatiosävellykset aloittavat teeman esittelyllä, josta sitten lähdetään kehittelemään musiikkia eri suuntiin. Brittenin Lachrymae kääntää järjestyksen päinvastaiseksi; kun teoksen lopussa Dowlandin laulu pullahtaa esiin alttoviulun ja pianon alkuperäisin harmonioin, on sen vaikutus tyrmäävän tehokas ja harras.

Brittenin musiikkiin kannattaa ehdottomasti tutustua myös oopperoita laajemmin. Kun tarjolla on tämän päiväisten soittajien tasoinen ryhmä, musiikin ystävän sunnuntai on iloa täynnä.

5 kommenttia:

  1. Suosittelen erityisesti Brittenin kirkkoparaabeleja: Kuovijoki, Palavan pätsi ja Tuhlaajapoika. En ole varma lasketko ne oopperoihin. Muistan yhä Kuovijoen Juhlaviikoilta vuosikymmeniä sitten. Sitten tietysti War Requiem.

    VastaaPoista
  2. Eiköhän nuo oopperavarjon alle mahdu :) Brittenissä on jotain jylhää tyylikkyyttä... Tykkään.

    VastaaPoista
  3. Brittenin muukin vokaalimusiikii on iso aarreaitta, esimerkiksi Canticles, Purcell-laulujen ja kansanlaukujen sovitukset, Ceremony of Carols ja Serenadi tenorille, käyrätorvelle ja jousille.

    VastaaPoista
  4. Totta, ehdottomasti suokkikin englantilaisista säveltäjistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pedanttisuuden uhallakin pakko mainita, että minusta Purcell on englantilaisista säveltäjistä rakastettavin.

      Poista